Tuollainen otsikko tuli Oikotien asunnoissa eteen. Katsoimme kuvia, kauhistuimme paljonkin, mutta mietimme myös mahdollisuuksia. No, tämähän selviäisi, kun pääsisimme katsomaan. Kävimme tyttäreni kanssa asuntoa katsomassa, koska iltavuoro velvoitti mies -merkkistä olemaan työpaikalla. Varovainen ihastuminen tuli heti, vaikka asunnon kunto olikin melko originaali, potentiaali oli melkoinen. Tässä teillekin ihailtavaksi asunnon myyntikuvat (lähde OPKK:n ilmoitus Oikotie -sivustolla):
Kuvissa olleista huonekaluista oli näytön aikaan pois suurin osa, saimme tarkemman käsityksen minkälainen asunto on.
Koska kiinnostuimme asunnosta, varasimme yhteisen näyttöajan vielä samalle viikolle. Olimme molemmat samaa mieltä, että tämä asunto voisi olla meille tarkoitettu. Lähdimme vasta tässä vaiheessa selvittelemään lainoitusta ja viikko vierähtikin ennen kuin saimme asiat varmasti kuntoon ja pääsimme tekemään tarjouksen. Tarjouksemme hyväksyttiin heti ja iloisena jäimme odottelemaan kauppapäivää ja asunnon vapautumista.
Asumme tällä hetkellä vuokralla, 2-kerroksisessa rivitalossa. Olimme miettineet yhdessä, että nyt voisi olla aika hankkia omistusasunto. Lähtiessämme hakemaan emme oikein tienneet mitä haluamme, korkeintaan sen, että säilytystilaa pitäisi olla ehdottomasti enemmän, kuin nykyisessä asunnossamme. Asunnon sijainti piti sopia edes kohtuullisesti herra kympin koulumatkalle ja meidän työmatkoihin. Olisihan oma pihakin kiva, mutta siitä olisi myös tosi paljon vaivaa. Asunnossa saisi olla remonttia, mutta ei kuitenkaan mitään ylipääsemättömän kallista tai aikaa vievää.
Kävimme katsomassa muutamia hyvinkin erityyppistä asuntoa, tässä pientä otantaa näistä:
Ensin kävimme katsomassa rintamamiestaloa, joka oli kyllä sisältä melko hyvässä kunnossa, huoneita ja säilytystiloja olisi ollut meille sopivasti. Mutta piha oli isohko ja kahdessa tasossa (varsinainen oleskelupiha oli tosi alhaalla taloon verrattuna). Talo olisi ulkoa pitänyt rempata paljonkin ja ikkunatkin oli uusimatta. Eli taloon olisi pitänyt mennyt varsinaisen hinnan lisäksi vielä tosi paljon rahaa, ei jatkoon.
Tämän jälkeen kävimme katsomassa paritalon puolikasta -50 -luvun puolesta välistä. Tiesimme jo mennessämme, talon olevan hyvinkin peruskuntoinen, mutta hinta houkutteli paikalle katsomaan. Keskimmäisestä kerroksesta olisi voinut saada hyvän melko edullisestikin, suurin menoerä olisi ollut uuden keittiön laittaminen -70-80 -luvulla tehdyn tilalle. Yläkertaan päästyämme jo alkoi tuntumaan siltä, että ehkä kuitenkaan ei, kaikki pinnat olisi pitänyt uusia ja sähkötkin vetää kokonaan uudelleen. Ainoastaan wc-suihkutila olisi menetellyt. Alakertaan päästyämme tukka viimeistään nousi pystyyn: pannuhuoneesta löytyi melkolailla alkuperäistä öljylämmistyskalustoa (kattila oli joskus pitkä aika sitten uusittu), "askartelutila" ja pukuhuone olivat suorastaan pelottavia. Sauna ja sen yhteydessä ollut pesutila olivat naapurin kanssa yhteisiä ja tosi originaaleja ja likaisia. Ulos päästyämme näimme vielä pihan viettävän kivasti taloa kohti, salaojitus ja kallistukset olisivat olleet työlistalla ensimmäisenä. Itse piha olisi ollut ihan kiva ja sopivan kokonen. Eipä siis tämäkään päässyt jatkoon (lisäksi toisessa päässä asui iäkäs henkilö, joten varmasti lämmitys ja piharemppojen tekeminen olisi ollut haasteellista).
Seuraavana hyppäsimme ihan toisenlaiseen genreen ja katsastimme kerrostalokolmion. Asunto vaikutti pohjaltaan ihan hyvältä, mutta taloyhtiö ei ehkä ollut ihan sellainen, joka olisi kiinnostanut ja aluekin vähän ei-niin-kiva. Sauna asunnosta löytyi, mutta säilytystilaa vähän vähänlaisesti ja huoneitakin yksi liian vähän. Eipä tämäkään ollut meidän juttu.
Seuraavana kävimme katsomassa 2-kerroksisen kuuskytluvulla rakennetun rivitalon. Remppaa olisi tässäkin ollut tiedossa ja todella paljon, en ymmärrä miten 60-luvulla on voitu tehdä sähköt pintaan. Asunnon malli oli mielenkiintoinen, sisään tultiin alempaan kerrokseen, pesuhuone, wc ja sauna, keittiö ja oleskelutila olivat alakerrassa. Yläkerrassa oli 2 makuuhuonetta ja lisää oleskelutilaa. Kaikki ikkunat olivat neliskanttisia, ei isoja, eikä pieniä. Asunto houkutteli hienon aikakauden mukaisen olomuotonsa vuoksi. Mutta, remonttia olisi pitänyt tehdä todella paljon ja muutoksia myös huonejärjestykseen. Lisäksi makuuhuonekerrokseen olisi ollut pakko saada vessa. Ei siis päässyt tämäkään jatkoon.
Tämän jälkeen löysimme Hepokullan ja sen reilun kokoiset kerrostaloneliöt. Kävimme katsomassa kahta muuta neliötä, ennen kuin löysimme tämän peruskuntoisen yksilön. Asunto oli monelta osaltaan täysin alkuperäisessä 70-luvun kuosissa. Mutta tykkäsimme pohjasta ja ajattelimme siitä saavamme meille sopivan asunnon täydellisellä remontilla. Näistä lisää seuraavissa postauksissa.
